Wanhavuori, keski-aikaisia tarinoita - Osa 1: Kuninkaan linna

Oikein mukavaa Eino myrskyn päivää arvoista lukijani. Toivottavasti kukaan ei ole kärsinyt tänään pahoista myrskyvahingoista. Tällaisella ilmalla onkin hyvä istua ja kirjoittaa tarinaa oikein ajatuksen kanssa :). Tämä tarina on oikeastaan ollut mielessäni jo pitkään. Oikeastaan siitä lähtien kun Dragon Valley ilmestyi ja aloin haaveilla RKC:n toteuttamisesta. Ihan RKC:tä tästä ei välttämättä tule, mutta useamman jakson minitarina kuitenkin historiallisia teemoja rakastaville.

Tarina alkaa Lohikäärmeiden laaksossa, jossa vanhat myytit näkevät päivänvalon ja taruolennot saavat elävän muodon...

Kuningas Viljami katseli ylpeänä ympärilleen. Linnan upea puutarha hiveli silmää ja sen kasvit kukoistivat huolellisesti hoidettuina. Kauniiden kukkien loisto kalpeni kuitenkin hänen upean tuoreen vaimonsa keuneudelle. Kuningatar Isabella seisoi miehensä takana uteliaisuutta tuntien. Hän oli siirtynyt kertaheitolla äitinsä hoteista suuren linnan emännäksi. Hän ei voinut uskoa todeksi sitä, että juuri hänet oli valittu Viljamin vaimoksi.

Avioliitto oli luonnollisesti vanhempien ja hallitsijasukujen järjestämä. Isabellan kohtalo oli päätetty jo kauan sitten. Hän saattoi vain toivoa, että avioliitto muodostuisi onnelliseksi tai edes siedettäväksi. Juuri nyt hän nautti puutarhan kukkamerestä ja saamastaan huomiosta.

Elvestronin Linna hallitsi Lohikäärmeiden laakson keskustaa. Se oli yksinkertaisen ja pröystäilemättömästä ulkokuorestaan huolimatta varsinainen arkittehtuurinen taidonnäyte. Sisällä linnassa oli lukuisia upeita huolellisesti sisustettuja kamareita, kirjastoja, keittotilat sekä omat peseytymistilat lähes kaikkien kamareiden yhteydessä. Vankat muurit ympärillä loivat turvaa sen asukkaille ja aurinko paistoi kauniisti linnan puutarhaan.

Hovin palvelustyttö Kerttu työskenteli ahkerasti keittiössä. Tämä oli erittäin tärkeä päivä hänellekin ja aterian tulisi onnistua täydellisesti. Hän toivoi tekevänsä hyvän ensivaikutelman kuningattareen sillä toista tilaisuutta tehdä ensivaikutelmaa ei tulisi.

Kerttu saattoi olla kenties maailman suloisin ja hyväsydämisin olento. Missä ikinä hän olikin, hänestä huokui positiivista energiaa ja hyvyyttä. Toisinaan kun linnan työt tuntuivat käyvän liian raskaiksi, hän mietti miksi hänen kaltaisensa hyvä ihminen joutui raatamaan näin paljon leipänsä eteen. Välillä hän tunsi olonsa myös yksinäiseksi, sillä hänet oli lähetetty poissa kotoaan hänen ollessaan 12-vuotias. Sen koommin Kerttu ei ollut tavannut äitiään ja ikävöi tätä päivittäin.

Linnanporteilla kuningas Viljami nousi ratsaille ja ilmoitti lähtevänsä hoitamaan vielä muutamia tärkeitä työtehtäviä. Sillävälin Isabella voisi asettua taloksi. Kertun tehtäväksi jäisi linnan esittely.

Palvelustyttö toivotti Kuningattaren sydämellisesti tervetulleeksi ja kertoi hänelle lyhyesti linnasta ja sen huoneista. Isabella kuunteli tarkkaavaisena. Hän halusi perehtyä syvällisesti linnaan, jotta osaisi edustaa sitä taidokkaasti. Se oli tärkein asia, jonka vanhemmat olivat hänelle opettaneet. " Sinun täytyy tietää tarkkaan mitä teet, ota asioista aina hyvin selvää äläkä koskaan tee mitään harkitsemattomasti " isä oli sanonut ja luonut tyttäreensä painokkaan katseen.

Isabella vietti päivän tutkien linnan huoneita ja torneja kunnes kyllästyi. Onneksi ilta saapui pian ja Kuningas saapui kotiin myöhäiselle lounaalle. Nälkäinen kuningas osoitti hermostumisen merkkejä ja tartutti pienen levottomuuden tunteen Isabellaankin.

* Onko tämä sinun mielestäsi hyvää ruokaa * Kuningas pauhasi palvelustytölle ja sysäsi kupin syrjään.

Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus Kertun rientäessä tekemään uutta annosta. Isabella tunsi hermostuneisuutensa kasvavan. Oliko kuningas heikkohermoinen vai vain väsynyt?

Palvelustyttö teki nopeasti uuden tuoreen salaatin ja lisäsi siihen Kuninkaan lempijuustoa. Miten hän oli saattanut unohtaa juuston, hän mietti ja rukoili että ruoka kelpaisi nyt hallitsijalle.

Viljami hyväksyi annoksensa ja Kerttu saattoi huokaista helpotuksesta. Hän tunsi miten kaikki voimat ja energia katosi hänen vartalostaan. Jos hän ei onnistuisi tehtävissään, Kuningatar voisi antaa hänelle potkut ja ottaa jonkun muun tytön tilalle. Tulijoita kyllä riitti, sillä palkka oli hyvä. Kuinka hän sitten pitäisi sairaat vanhempansa leivässä köyhyyden ja puutteen runtelemassa maassa.

Hetken aikaa ruokailtuaan tunnelma keveni ja Isabella uskalsi jo hieman hymyillä. Hän ei vieläkään tohtinut katsoa suoraan Kuninkaaseen päin. Mies oli outo, mutta heidän välillään kipinöi. Hän oli tuntenut sen jo ensitapaamisella.

* Palvelusväelle täytyy osoittaa heidän paikkansa * Viljami sanoi aloittaakseen keskustelun.

Isabella nyökkäsi kevyesti myöntymisen merkiksi vaikka hän olikin salaa mielessään toista mieltä. Hän ei vielä tuntenut puolisoaan kovin hyvin, mutta naisella olisi keinonsa vaikuttaa mahtavaankin mieheen. Hän ottaisi kyllä vielä selvää mistä naruista vetää, jotta saisi linnassa oman paikkansa. Isabella oli hyvin turhamainen, mutta pohjimmiltaan hänellä oli kuitenkin suuri sydän ja armollinen mieli. Hän oli myös hyvin älykäs.

Ruokailun jälkeen Kuningas näytti tyytyväiseltä ja kylläiseltä. Hän keskusteli hetken kohteliaasti Isabellan kanssa ja ehdotti sitten kamariin siirtymistä.

Tuore aviopari nousi yhdessä Kuningattaren kamariin. Isabella tunsi perhosten lentelevän vatsassaan. Kohta hän oppisi jotakin uutta naisen elämästä. Hän vaistosi miehensä halun. Isabella katsoi nyt suoraan miehensä jäänsinisiin silmiin. Aivan kuin miehessä olisi kaksi puolta. Toinen äkkipikainen ja mahtipontinen, toinen huomioonottava ja hellä.

Sitten Viljami kaatoi Isabellan kevyesti sänkyyn ja painoi tämän syleilyynsä. Hän kehui naisen kauneutta ja tämä tunsi olonsa täysin rennoksi.

Lämpöiset syleilyt vaihtuivat kiihkeisiin suudelmiin Kuninkaan näyttäessä taitonsa. Isabellan tuskin tarvitsisi koskaan tuntea puutetta tunteidensa intohimoisen puolen täyttämisestä.

Seuraavana aamuna pariskunta heräsi hyvin levänneenä. Isabella tunsi olonsa vieläkin hieman epätodelliseksi. Hän asui suuressa linnassa ja saisi mitä ikinä haluaisi.

Nainen hieroi silmiään ja ojentautui täyteen mittaansa. Hän seisoi ylväänä ja valppaana. Kaikki tuntui olevan kunnossa lukuunottamatta pientä outoa tunnetta vatsan seudulla.

Viljamissa ei näkynyt merkkiäkään nukkumisesta. Mies tuntui olevan aina yhtä virkeän ja raikkaan näköinen. Isabella ei osannut tulkita miehen kasvoilla näkyvää ilmettä. Se oli hyvin arvoituksellinen. Nainen pidättäytyi kysymästä mitä mies pohti. Arvokas nainen ei paljastaisi kiinostustaan mieheen, Isabella uskoi ja tyytyi vain hymyilemään suloisesti.

Mies harppoi muutaman askeleen lähemmäs Kuningatarta ja antoi tälle intohimoisen suudelman. Hän pahoitteli ettei voinut jäädä tämän seuraksi aamiaiselle ja poistui peseytymään päivän edustustehtäviä varten. Isabella viettäisi taas päivän yksin linnassa. Sitäkö hallitsijan vaimon elämä olikin, hän pohti.

Isabella hiippaili salaa keittiöön ja teki hieman kotitöitä kun kukaan ei ollut näkemässä. Palvelusväellä oli kovasti töitä tehtävänään, joten hän halusi olla avuksi edes hiukan vaikkei se ollutkaan hänen arvolleen sopivaa. Joskus hän nautti näistä yksinäisistä hetkistä kun kukaan ei höösännyt hänen ympärillään.

Tekemisen puute alkoi käydä Isabellalle ylitsepääsemättömäksi, joten hän pyysi Kertun mukaansa kaupungille. Kerttu oli ensin vastustellut ja sanonut, että he tarvitsisivat vähintään kaksi aseistettua vartijaa mukaansa. Isabella oli kohottanut kätensä hiljentymisen merkiksi ja sanonut, että tähän aikaan päivästä kaikki olivat päivälevolla ja syömässä kotona perheidensä kanssa. Kukaan tuskin edes huomaisi heitä jos he kävisivät hieman kävelemässä lähistöllä.

Kuningatar oli ollut aivan oikeassa. Kaupunki oli hiljentynyt, kojut ja puodit suljettu eikä ketään näkynyt missään. Naiset nauttivat luonnon hiljaisuudesta ja puiston vesiputousten solinasta kaikessa rauhassa sanomatta sanaakaan toisilleen aivan kuin he olisivat olleet vain tavallisia naisia ohikulkumatkallaan.

Sitten aivan yllättäen Isabella alkoi kärsiä sietämättömän kovista vihlaisuista päässään. Hän painoi kätensä tiukasti päänsä ympärille tuskissaan. Kohtaus oli pian ohi, mutta säikäytti Kertun niin pahanpäiväisesti, että tämä sai ylipuhuttua Kuningattaren palaamaan linnaan.

Linnassa Isabella salasi päivän tapahtumat mieheltään sillä hän ei halunnut huolestuttaa tätä.

Sillävälin Kerttu valmisti illallisen. Hän tunsi olonsa poikeuksellisen väsyneeksi ja sai pinnistellä jaksamisensa kanssa. Työ oli turhaa, sillä hallitsijapariskunta vetäytyi pian kamariinsa ja jätti illallisen väliin.

Kuningas korvasi jälleen päivän poissaolonsa huomioimalla vaimonsa aviovuoteessa. Pian molemmat nukahtivat syvään uneen.

Ensimmäisessä kerroksessa sen sijaan ei nukuttu. Kerttu pyöri levottomana vuoteessaan ja päätti lopulta nousta jalkeille. Unettomuus vaivasi häntä silloin kun hän oli erityisen stressaantunut.

Hän hiipi hiljaa ulos linnasta ja meni tallialueelle, jossa hevosia pidettiin. Varovaisesti hän lähestyi Kuninkaan suurta oria, Myrskyä joka lepuutti rennosti toista jalkaansa.

Hän puheli rauhallisesti hevoselle ja silitteli tämän päätä. Hevoset olivat aina kiehtoneet häntä ja samalla hän tunsi piston sydämessään. Hän ei saisi olla täällä. Hänellä ei ollut lupaa koskea Kuninkaan hevosiin. Arvojärjestys ja tehtävät linnassa olivat hyvin tarkkoja. Seuraukset voisivat olla kamalat jos hän jäisi kiinni luvattomasta oleskelusta tallin alueella.

Samassa Kerttu kuuli takaansa risahduksen. Hän säpsähti ja tunsi sydämensä hyppäävän kurkussaan.

* Kuka siellä?* Hän kuiskasi varovaisesti.

Kuningas seisoi hänen takanaan ilmeettömänä. Häkeltynyt Kerttu perääntyi hieman hevosen luota ja niiasi kohteliaasti nähdessään Viljamin.

* Teidän majesteettine, en nähnyt teidän saapuvan * hän änkytti.

Mies haukotteli makeasti ja mittaili palvelustyttöä katsellaan. Kertun oli vaikeaa pitää tunteensa aisoissa. Tilannetta pahensi entisestään se, että Kuningas oli hänen edessään alusvaatteisillaan mikä oli hyvin säädytöntä.

Kerttu välttely Viljamin katsetta ja tunsi puolestaan kuninkaan mittailevan laihaa kehoaan päästä varpaisiin. Hän ymmärsi olevansa itsekin pelkässä pyjamassa ja tunsi punastuvansa. Hän tunsi olonsa lähes epätodelliseksi seisoessaan vähissä vaatteissa ulkona keskellä yötä itse Kuninkaan kanssa.

* Olet siis kiinostunut hevosistani * Viljami sanoi ja katsoi naista uteliaana.

* Kyllä tiedän majesteettinne. Pidän hevosista. * Kerttu vastasi totuudenmukaisesti.

Kuningas mietti hetken ennenkuin vastasi.

* Ei varmaankaan olisi pahitteeksi vaikka opettelisitkin hevosista perusasiat, mutta et kuitenkaan parhailla hevosillani.* Viljami sanoi yllättävän lempeästi ja kääntyi kannoillaan kävellen takaisin linnan suuntaan.

Kerttu oli silminnähden helpottunut, mutta Kuninkaan vastaus aiheutti hänessä enemmän hämmennystä ja kysymyksiä kuin pelkoa. Kuka häntä opettaisi hevosten hoidossa ja milloin koulutus alkaisi?

...............jatku..............


Ja näin päättyi ensimmäinen osanen. Jättäkäähän kommenttia :)!